Syksyn ohjelmisto

31.10.2016 Petteri Jakobsson

Kovaa vauhtia on syksy edennyt ja lokakuu vetelee viimeisiään. Niin on muka kiire ollut, ettei ole ehtinyt yhtään tarinoitakaan blogiin kirjoittamaan. Ryhtiliike on hyvä aloittaa näin kuun vaihteessa positiivisilla uutisilla, mutta vedetään tässä samalla vähän viime aikoja yhteen. Lauantaina saatiin L’Avventuran lyhyemmän katuversion aluekiertue pakettiin Espoontorilla. Kiitokset kaupungin kulttuuripalveluille kiertueen organisoinnista sekä tietysti kaikille katsojille. On ollut mahtavaa kiertää ja nähdä innokkaita katsojia joka puolella kaupunkia. Aloitin keikoilla uuden harrastuksen, volttikuvien ottamisen. Joka keikalta olen pyrkinyt ottamaan kuvia Jorin ja Rasmuksen volteista ilmalennon eri hetkillä. Muutaman ihan hyvän olen saanut otettua, mutta kyllähän se tarkkuutta vaatii. Kuvakulma on turhan usein sama, kun olen samalla toiminut esityksen ääniteknikkona. Kuvia löytää sirkuksen fb-sivuilta. Jos teillä on hyviä volttikuvia, laittakaa ihmeessä jakoon.. Samaan hengenvetoon pitää kiittää Espoon Kulttuurikeskuksen henkilökuntaa. Vierailimme eilen ja tänään Louhisalissa clunkereiden Ihanan paljon kaikkea- esityksellä. Olipa mahtavaa tehdä töitä, kun kaikki järjestyi viimeisen päälle hyvällä meiningillä ja sali itsessäänkin on huippu. Hienoa, että kaupungista löytyy tuollainen paikka. Toivottavasti päästään sinne pian uudestaan keikalle.

Kiitos myös yleisölle. Kyllähän se laittaa hymyilyttämään, kun kuuntelee, miten fiiliksissä päiväkoti- ja koululaisryhmät esityksissä ovat..

No sitten niihin positiivisiin uutisiin, eli meidän syyskauden ohjelmistoon. Ensi viikon torstaina, eli 10.11. avataan kausi L’Avventuran koko pitkällä versiolla Kannusalissa. Esitystä, lavastusta, valoja ja kaikkea on työstetty pitkin syksyä ja kohta alkaa olla valmista. Aika paljon säätöä on ollut erityisesti lavastusratkaisuissa, mutta vaikeuksien kautta voittoon on varmaan ihan osuva tässä kohtaa. Vaikka tässä onkin vielä töitä tehtävänä ennen kuin enskariin päästään, täytyy kyllä todeta, että kokonaisuudesta tulee todella hieno ja yllättävä. Nyt marraskuussa ehditään tekemään vain muutama näytös, mutta esityksiä jatketaan heti ensi vuoden puolella.

Marraskuun loppupuolella Kannusalissa on vuorossa Circo Aereon Mandarin, joka on kiinalaista kansansirkusta Suomessa tuotettuna. Mandarinin koululaisnäytökset on jo melkeinpä loppuunvarattuja ja esityksiä jatketaan myös ensi vuoden puolella. Ihan mahtavaa, että koulut ovat löytäneet esityksemme näin hyvin!

Joulukuussa onkin sitten vuorossa harvinaista herkkua. Circo Aereon The Pianist vierailee muutaman näytöksen verran Kannusalissa. Esitys on kiertänyt ympäri maailmaa jo parin sadan näytöksen verran ja nyt se nähdään ensimmäistä kertaa Espoossa! The Pianist saapuu Espooseen suoraan Kanadasta ja USA:sta, jossa se kiersi lokakuussa. Marras-joulukuussa pianistin roolia harjoittelee kanadalainen Courtenay Stevens, joka jatkaa esityksen kanssa kiertämistä tulevaisuudessa. On todella hienoa, että saimme järjestettyä Espoosta tilat, jossa ryhmä voi harjoituttaa uuden esiintyjän ja teknikot. Kerromme tästä yhteistyöstä myöhemmin hiukan lisää, mutta kiitos jo tässä vaiheessa Urban Mill ja Aalto Yliopisto. Tämän yhteistyökuvion myötä pääsemme esittelemään tämän huippuesityksen Espoossa. Jos The Pianist on vielä näkemättä ja haluatte nähdä Courtenayn ensiesiintymisen pianistina, tervetuloa Kannusaliin 18.-19.12. Tämä on toistaiseksi ainoa mahdollisuus nähdä The Pianist Suomessa, koska seuraavaksi esitys suuntaa taas maailmalle.

Tarkemmat esitysajat löytyy näytöskalenterista, lisätietoja löytyy sivuilta ja lippuja saa Tiketistä .

Toivottavasti nähdään näytöksissä.

Tervetuloa sirkukseen!

Sirkuksesta

4.8.2016 Petteri Jakobsson

Kovasti on taas kiirettä pitänyt ja uusi blogiteksti on odottanut syntymistään, pahoittelut siitä. Onnellisten maan näytökset saatiin viime lauantaina pakettiin Tapiolan amfilla ja Karvanoppasirkuksen asukaspuistokiertuekin päättyi tiistaina, kiitos kaikille katsojille, jotka näytöksissä kävitte. Kuin varkain lähti Clunker Circusin uusin esitys, L’Avventura kiertämään kaupunkia. Viime viikolla esityksiä oli Espoon keskuksessa sekä Kalajärvellä. Tänään jouduimme perumaan näytöksen Espoonlahdessa sateen  takia, mutta korvaava näytös järjestetään samalla paikalla 18.8. klo 14.00. Yritän saada viikonloppuna hiukan tekstiä aikaiseksi uudesta esityksestä ja kiertueestamme.

Tämän kertainen blogiteksti ei liity suoranaisesti Espoon Sirkukseen eikä ole omaa käsialaani. Eilen tuli julkisuuteen tieto Jouko Turkan poismenosta. Sen myötä mediassa ja somessa on ollut useita muistokirjoituksia Turkasta. Täytyy todeta, että maailma menetti jälleen yhden hienon taiteilijan. Artikkeleita ja eri ihmisten muistoja lukiessani löysin Kari Niemisen Sirkusteltta- blogista todella sykähdyttävän tekstin, jonka Jouko Turkka on vuonna 1983 kirjoittanut Sirkus Finlandian käsiohjelmaan. En muista, koska olisin lukenut näin hienon luonnehdinnan sirkuksesta. Kylmät väreet menivät lävitseni, kun luin tämän ja sai taas paljon ajatuksia rullaamaan. Sirkus on kyllä hieno taiteenala!

Karin luvalla jaan tämän hienon tekstin teidän kanssa.

Miksi teatterilaiset kadehtivat sirkusta?

Sen kieli on kansainvälinen. Se on aina matkalla. Sen katsojalla ei ole ikää, sukupuolta tai koulutuspohjaa. Jokainen on tuntija. Jokainen voi sijoittaa oman elämäntilanteensa nuorallakävelijän tilanteeseen, norsun komentamiseen tai klovnin toivottomuuteen.

Katsoja kunnioittaa sirkustaiteilijaa toisin kuin näyttelijää. Näyttelijä parhaimmillaan on vain ihminen ja juuri sitä. Sirkustaiteilija osaa sen mitä tavallinen ihminen ei ja ihminen yleensä ei.

Sirkus koskettaa mielikuvitustamme, koska siellä pystytään muuhun kuin maailmassa. Ihminen ei ole siellä sidottu arkeen, lattiaan, maahan. Hän lentää, taikoo, hallitsee tai kumoaa painolait. Sirkus toteuttaa kuvitelmat. Ihminen lannistaa pedot katseellaan ja rohkenee siihen, mistä nähdään painajaisia.

Surkeaa on ajatella lasta, joka ei koskaan olisi nähnyt sirkusta.

Jouko Turkka

(Suora lainaus Sirkus Finlandian ohjelmalehdestä 1983)

Alkuperäinen julkaisu ja paljon muutakin hienoa sirkukseen liittyvää asiaa ja kuvia löytyy Karin Sirkusteltta- blogista . Käykää ihmeessä katsomassa myös Sirkus Finlandian 40. juhlakiertueen esitys.

Onnellista sirkusta

20.7.2016 Petteri Jakobsson

Juhannustauon ja näennäisen ”kesäloman” jälkeen voisin kertoa hiukan Sirkus Aikamoisista ja Onnellisten maasta, joka avaa Espoon Sirkuksen toiminnan Tapiolan amfi-näyttämöllä tänään keskiviikkona.

Minulla on ollut ilo ja kunnia olla tuottamassa kyseistä esitystä. Päädyin myös suunnittelemaan esityksen lavastusta ja valoja yhdessä ohjaaja Maksim Komaron kanssa ja esityksen valmistumisen jälkeen olen myös saanut kiertää esityksen teknikkona muutaman vuoden ajan.

Menneen kevään esiintyjät ovat olleet kiinni muissa projekteissa, joten Onnellisten maa on ollut tauolla.  Nyt kesällä Onnellisten maa on taas aktivoitunut. Tapiolan näytösten lisäksi kokeilimme kesäteatterihenkistä esityskautta myös Turussa yhteistyössä SirkusUnionin kanssa. Näytökset Varvintorilla jokirannassa keräsivät mukavasti yleisöä ja Turun Sanomatkin kävi esityksen katsomassa ja arvioimassa. Artikkelin otsikko ” Hyvän mielen sirkusta ” on mielestäni todella osuva ja kiteyttää hyvin esityksen ja Sirkus Aikamoisen.

Turussa sitä taas muisti, miten mahtavaa näiden tyyppien kanssa keikkailu on. Positiivinen energia ja hyvä mieli leijuu aikamoisten ympärillä ja siihen vetäytyy automaattisesti mukaan tälläinen perusstressaantunut tirehtöörikin. En varmaan koskaan ole tavannut noin aidosti positiivisia ja hyvällä tavalla huolettomia ihmisiä, jotka pystyvät sivuuttamaan kaiken negatiivisen, stressin ja turhat huolet ja olemaan onnellisia. Ikään kuin joku onnellisuuskupla ympäröisi heitä. Itse en ole koskaan pystynyt samanlaiseen huolettomuuteen vaikka olen yrittänyt, mutta aikamoisten kanssa aikaa viettäessä pääsee jo aika lähelle. Onnellisten maata katsoessa tulen melkeinpä aina hyvälle mielelle ja on mahtavaa huomata, että katsojillakin reaktio on sama. Yksi tavotteista esitystä tehtäessä oli saada tuo positiivinen energia ja ryhmän hyvä yhteishenki tuotua näyttämölle ja itse olen ainakin sitä mieltä, että siinä on kyllä onnistuttu.

Tällä esityksellä on ilo aloittaa Espoon Sirkuksen näytöstoiminta amfilla. Aurinko näyttäisi vielä paistavan koko päivän ja toivottavasti myös koko viikon. Universumi on edelleen Onnellisten puolella ja onnellisuus jatkukoon. Success!

Nuoret aikamoiset, Tuomas, Sade, Jouni ja Oskar

Onnelliset muoti-ikonit Sade ja Oskar.

Clunker Circus ja autot, osa 2

21.6.2016 Petteri Jakobsson

… Jatkoa edelliseen..

Seuraavalla viikolla Karvanoppasirkus suuntasi Tukholmaan, mutta bemari ei ollut vieläkään päässyt huollosta, koska maahantuoja oli hukannut osan jonnekin päin Suomea ja lopulta uskalsi tunnustaa asian paria päivää ennen suunniteltua lähtöä. Vuorokaudessa nettiauto, koeajo, kaupat ja niin meillä oli ”uusi” auto. Huollon pihassa käytiin vaihtamassa bemarista kattoteline Audiin ja taas Karvanoppasirkus oli valmiina keikalle. Keikat Tukholmassa meni todella hienosti ja yleisöä Sergelstorgin viereisellä ylätasanteella oli paljon. Kävin itse katsomassa ensimmäiset keikat ja jatkoin matkaa Osloon pakulla, jossa oli ryhmän toisen esityksen keikkakamat, koska tarkoituksena oli jättää keikan jälkeen auto odottamaan Tukholmaan ja lentää Osloon tekemään toinen keikka. Sekään ei tietenkään mennyt niin kuin piti, koska juuri ennen keikkaa hankittu audi laukesi, kun clunkerit lähtivät viimeisen keikan jälkeen viemään autoa parkkiin, kuulemma vain pari sataa metriä keikkapaikalta, mahtavaa. Itsehän sain tiedon tästä kesken Onnellisten maan näytöksen, jonka valoja ajoin.. Ihmettelin, kun puheluita Tukholmasta alkoi tulla jatkuvalla syötöllä ja arvasin, että jotain on vialla, joten piti laittaa viestiä. (Ja joo, saa tässä välissäpaheksua, että käytin puhelinta kesken näytöksen, mutta hätätilanne) Siinä menikin sitten loppunäytös ihan mielenkiintoisissa tunnelmissa, kun yritin keskittyä valoihin ja samaan aikaan keksiä clunkereiden kanssa ratkaisua, miten auto saadaan hoidettua jonnekin säilöön niin, että taiteilijat ehtivät vielä lennollekin. Tämäkin ilta ehkä ansaitsee vielä oman tarinan Jorin näkökulmasta, koska Tukholman päässä tapahtui lopulta yhtä sun toista ja iltaan liittyi vielä kunnon myrsky, joka kuulemma oli yksi pahimmista 10 vuoteen. Näytöksen jälkeen päästiin säätämään ihan tosissan ja lopputuloksena Saana ja Rasmus lähtivät iltalennolla Osloon, Jori jäi odottelemaan auton hinausta, yöpyi lentokenttähotellissa ja muutaman tunnin yöunilla lensi seuraavana päivänä Osloon ja tuli suoraan keikalle, joka meni oikein mallikkaasti. Saman viikonlopun säätöön liittyi vielä  aikamoisten Jounin peukalo-onnettomuus näytöksessä ja Saanan flunssan tuomat hengitysongelmat, mutta kaikki viikonlopun näytökset vedettiin kunnialla läpi ja maanantaina ajettiin Oslosta Tukholmaan, poimittiin satamasta Karvanoppa-audi mukaan laivaan ja risteiltiin takaisin kotiin. Itsehän operoin tuon vajaan viikon reissun parin eri tulehdus- ja kipulääkkeen voimalla, koska juuri ennen lähtöä puhkesi kova hammastulehdus, jota piti käydä hoidattamassa meilahden päivystyksessä ennen laivalle lähtöä. Onneksi lääkkeet tehosi suht nopeasti ja pää ei räjähtänyt. Kun näin jälkeen päin tuotakin reissua muistelee, ei voi kuin todeta, että hyvä meidän joukkue!! Ihan huikealla tavalla yhdessä selätettiin kaikki vastoinkäymiset.

Clunkerauto numero kolme ei sitten useampia keikkoja nähnyt ja lopulta se alkuperäinen bemarikin saatiin huollosta takaisin tien päälle. Seuraavana keväänä siihen hankittiin vetokoukku, jotta ryhmä pääsi Ranskaan keikalle molemmilla esityksillä samalla reissulla. Myöhemmin kesällä bemari ei taas mennyt katsastuksesta läpi mm. pohjan puhkiruostumisen takia. Edellisenä kesänä auton arvo oli vähintäänkin tuplattu sen huoltoon laitetuilla euroilla(puhumattakaan näistä vara-autoista) ja todettiin, että enempää siihen autoon ei sijoiteta euroja ja päädyttiin hankkimaan pari vuotta uudempi saman mallinen bemari, koska keikkoja oli vielä sen verran edessä. Nyt on siis käytössä auto numero neljä, joka sekin on jo muutaman kerran jäänyt tien päälle. Pidetään sormet ristissä, että moottori kestää kesän keikat. Nyt kaikki on onneksi aika lähellä ja auto voidaan sitten vaikka hinata keikalle, jos sen moottori lopulta laukeaa. Uutta autoa ei ehkä enää hankita ellei jostain nyt tipahda isoa kiertuetarjousta ensi kesälle.

Koska kaikesta pitää aina oppia jotain, on näistäkin kokemuksista tarttunut kaikenlaista mieleen. Tärkeimpänä ehkä se vahva suositus, jonka kerroin nuorille tuottajaopiskelijoillekin käydessäni Humaksissa kertomassa työstäni: Jos saatte hyvän idean tehdä esityksen vanhan auton ympärille, miettikää uudestaan vielä pariin kertaan ja keksikää oikeasti joku parempi idea. Tai ottakaa edes työryhmään joku mekaanikko..

Monta surkeaa sattumustahan tuossa on ollut ja voihan se olla, että autot toimiikin ihan nätisti. Pitäähän tälläiset sattumukset mielen virkeänä  ja aika monta kokemusta köyhempi sitä itsekin olisi, jos tätä esitystä ei olisi tehty. Ja ennen kaikkea aika monelta katsojalta olisi jäänyt ysärisirkus kokematta.

Edelleen se bemari kulkee ja Dr. Alban sekä muut hitit soi. Karvanoppasirkuksen voi nähdä vielä monessa paikassa. Tervetuloa aikamatkalle 90-luvun ostarin parkkipaikalle!

Clunker Circus ja autot, osa 1

16.6.2016 Petteri Jakobsson

Lisää tarinoita. Otetaan nostalgisoinnin jälkeen kiinni jostain vähän ajankohtaisemmasta, kuten meidän tämän kesän ohjelmistosta. Ensi viikolla asukaspuistokiertueen aloittava Karvanoppasirkus kiertää nyt neljättä kesää. Tämänkin esityksen matkalle mahtuu aika värikkäitä vaiheita, joista suuren osan on aiheuttanut esityksen tärkein lavaste-elementti, auto. Tällä hetkellä käytössä on neljäs auto. Kun nyt piti saada kaikki vaiheet kirjattua ylös, tuli tarinalle hiukan mittaa, joten julkaistaan se kahdessa osassa.

Jotkut asiat tuntuu paperilla hirveän hyviltä ideoilta, mutta sitten käytäntö osoittaa toisin. Tässä on näiden muutamien vuosien aikana tullut pariinkin kertaan tuo vanha viisaus mieleen..

Aloitetaan alusta. Ajatuksena oli tehdä kevyt katusirkusesitys, jolla on helppo kiertää ja keikkailla. Henkilöauton ympärille se alkoi rakentumaan ja kun teemaksi tuli ysärisirkus ja ostarin parkkipaikka, piti autonkin olla 90-luvulta. Hirveen hyvä idea! Tampereelta ostettiin vuoden 96 sininen farmaribemari, jonka konepellin Kivimäen Jouni ansiokkaasti vahvisti ja rakensi katolle toiveiden mukaisen rakennelman, että saatiin esitykseen hiukan ilma-akrobatiaakin. Kaikki toimi hyvin ja ensimmäinen kesä meni muistaakseni oikein mallikkaasti ja keikkoja tuli tehtyä, pääasiassa Suomessa. Seuraavana keväänä keikkakalenteri näytti kesän osalta jo aika hyvältä, keikkoja oli tiedossa pitkin kesää eri puolilla mm. Portugalissa. Esitystähän ei voinut viedä Portugaliin muuten kuin ajamalla, joten näin tehtiin. Matkalle saatiin vielä keikka Saksaan, jottei nyt sentään ihan pistokeikkaa Portugaliin tarvinut tehdä. Värikäs matka, joka varmaan ansaitsee jossain vaiheessa ihan oman kirjoituksen. Itse en mahtunut autoon mukaan, koska setti oli laskettu niin tarkkaan, että autoon mahtuu juuri ja juuri kaikki rekvisiitta ja kolme esiintyjää. Totean vain, että pisteet tuosta reissusta ryhmälle! Tulihan siinä ajettuja kilometrejä yli 5000. Mulle tuli tuosta matkasta myöhemmin samaisena kesänä henkilökohtainen kirje Espanjan poliisilta, jossa kerrottiin mun ajaneen ylinopeutta jossain päin Espanjaa. Hiukan tätä ihmettelin, koska en ollut Espanjassa käynyt yli vuoteen. Kirjeen mukana tulleesta linkistä löysin hienon kuvan Clunkerbemarista jollain pikkutiellä Espanjassa. Auto oli hankittu tuottajan nimiin, joten näin sakkokin löysi oikeaan osoitteeseen vaikken tosiaan käynyt koko maassa. Onneksi ei ollut kovin suuri sakko ja siitä sai vielä 50 % alennusta, kun maksoi sen eräpäivään mennessä.

Noh, tuon matkan jälkeen sitten päästiinkin näihin käytettyjen autojen mukanaan tuomiin ongelmiin. Katsastuksessa kävi ilmi, että edellinen omistaja oli paikkaillut auton pohjaa jollain muulla kuin pellillä ja sitä jouduttiin sitten paikkailemaan. Työryhmästä kukaan ei tiennyt juuri mitään autoista, mutta onneksi apu oli lähellä. Autogurumme Pasi suostui auttamaan(kiitos Pasi tästäkin!) ja sitten kesäpäivien ratoksi Pasin kanssa paikkailimme bemarin pohjaa Suvilahdessa. Allekirjoittanut pääsi harjoittelemaan rälläköintiä auton alla, ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta ei se autojen korjaus ole mun juttu. Pohja saatiin jotenkin kuntoon ja seuraavaksi taisi mennä virtalukon pohja ja bemari vietiinkin huoltoon odottamaan tilausosaa Saksasta. Tuo ihanan harvinainen osa aiheuttikin sitten aikamoisen dominoefektin, koska meillä oli tietysti alkamassa kesän pahin keikkarysä.  Osaa odoteltiin viikon verran ja lähtö Riikaan keikalle lähestyi. Huollosta lupailtiin, että osa tulee ja auto valmistuu ajoissa, mutta näinhän ei käynyt. Kun on hyviä ystäviä ympärillä ja valmiutta säätää, ei keikkaa kuitenkaan tarvinnut perua, lähtöä hiukan viivästytettiin, jotta saatiin pieni aikalisä. Koska mikä tahansa auto ei kelvannut, sain pienen soittokierroksen jälkeen ystävältäni(kiitos Henkka!) lainaan heidän samaa aikakautta olevan auton, kun vuokrasimme heille korvaavan auton keikan ajaksi lupasin, ettei autoa naarmuteta tai hypitä konepeltiä kasaan. Sitten vielä pikatreenit, lauttalippujen vaihtaminen ja lähtö keikalle. Tämä säätö onnistui harvinaisen hyvin etänä lentokentältä ja Oslosta, koska meillähän oli samaan aikaan Onnellisten maan keikka, jonka tekniikka oli mun vastuulla. Sillä keikalla oli siis auto numero kaksi ja kaikki oli taas hyvin.

Jatketaan tarinaa keikka-autoista osassa 2..

Paluu juurille

9.6.2016 Petteri Jakobsson

Ajattelin näin alkuun esitellä itseni ja kertoa hiukan taustoista ja motiiveista, miksi Espoon Sirkus on syntynyt.

Sirkus on ollut osa elämääni hyvin nuoresta lähtien. Aloitin sirkusharrastuksen Suvelan Sirkuksessa syksyllä 1992. Jonkin aikaa treenailin eri lajeja ja harrastin lätkääkin. Muutaman vuoden jälkeen löysin jongleerauksen todenteolla ja se oli menoa. Lätkä ja muut harrastukset jäi kelkasta ja keskityin jongleeraukseen. Pääosan nuoruudestani vietin Kannusillan väestösuojassa, jonka lisäksi kävin välillä koulussa ja nuorison taidetalo Narrissa, Pasilassa treenaamassa muiden jonglöörien kanssa. Suvelan Sirkuksella oli(ja on edelleen, Suvelan Sirkus on nykyään Espoon esittävän taiteen koulu) tila Kannusillan väestösuojan joen puoleisessa päässä. Samassa tilassa treenattiin samaan aikaan kaikkia lajeja ja usein kuuluikin huuto ”Jonglöörit käytävään”. Se oli sinällään ihan ok, koska käytävässä oli enemmän korkeutta ja siellä mahtui paremmin treenaamaan esim. 7 rengasta. Perjantait oli mahtavia päiviä, koska useasti pääsin koulusta aikaisin ja ehdin ensin Narriin treenaamaan muutamaksi tunniksi ja sieltä sitten suoraan Kannuun. Parasta perjantaissa oli se, että treenit oli oman tilan sijaan Kannun teatterisalissa, jossa oli paljon enemmän korkeutta.. Voitte kuvitella, että oli aika nostalginen kotiinpaluu, kun lähes 14 vuoden tauon jälkeen kävin ensimmäistä kertaa Kannusalissa syksyllä 2013 ennen sen remonttia. Sieltähän kaikki omalla kohdallani on alkanut. Samalla näyttämöllä olen esiintynyt ensimmäistä kertaa tonttupuku päällä trampalta patjalle hyppien joulujuhlassa vuonna 1992. Samassa salissa olen treenannut ja esiintynyt lukuisat kerrat. Siellä on valmisteltu esityksiä, kuvattu videoita ja vietetty aikaa. Ja nyt se on Espoon Sirkuksen kotinäyttämö, jossa saamme jatkaa näitä mahtavia perinteitä!

Matka 90-luvun treeneistä tähän päivään on ollut pitkä ja paljon on tapahtunut. On tullut nähtyä ja tehtyä yhtä sun toista. 10 vuotta vietin Tampereella pyörittäen omaa Jakobin Sirkusta, Circus Ruskaa ja Circus Ruska Festivalia yhdessä ystävieni kanssa, opettaen Sorin Sirkuksella… Ja vaikka Tampere on henkilökohtaisesti ja ammatillisesti tärkeä paikka ja toinen kotikaupunkini, on Espoo se paikka, josta kaikki on alkanut. On hienoa olla taas täällä ja päästä rakentamaan espoolaista sirkuskulttuuria.

– Petteri

Espoon Sirkus aloittaa toimintansa

28.5.2016 Petteri Jakobsson

Espoolaisten oma sirkus käynnistää toimintansa kesällä 2016. Jo muutaman vuoden ajan olemme suunnitelleet ja käynnistelleet toimintaa Espoossa ja nyt on se hetki, kun Espoon Sirkus aloittaa esitykset. Missionamme on viedä esityksiä joka puolelle kaupunkia, tuoda sirkus osaksi kaupunkilaisten arkea ja lopulta tehdä Espoosta sirkuskaupunki. Vaikka sitä ei moni tiedä, Espoo on jo nyt hyvin vahvasti sirkuskaupunki. Espoossa toimii kaksi nuorisosirkusta, Espoon esittävän taiteen koulu – Esko sekä Sirkus Keikaus. Espoosta on lähtöisin moni suomalainen sirkustaiteilija, jotka ovat tehneet ja tekevät edelleen suomalaista sirkusta tunnetuksi maailmalla. Espoon kaupunginteatteri on taas vuosia tehnyt arvokasta työtä ja tuonut hienoja sirkusesityksiä maailmalta espoolaisten nähtäville. Ja nyt Espoo saa oman sirkuksen, joka aloittaa vakituisen esitystoiminnan.

Espoon Sirkuksen kotinäyttämönä toimii Espoon keskuksessa sijaitseva Kannusali, mutta esitystoimintaa tehdään muuallakin. Sirkus on liikkuva ja muokkautuva taiteenala ja tulemmekin viemään sirkusta eri muodoissa joka puolelle kaupunkia. Tavoitteenamme on tuoda sirkusesitykset kaikkien espoolaisten saataville, tehdä monipuolista esitystoimintaa, kehittää taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia ja aktiivisen esitystoiminnan kanssa työllistää mahdollisimman paljon sirkustaiteilijoita. Haluamme tehdä sirkuksesta espoolaisten oman jutun ja kutsua toimintaan mukaan kaikki espoolaiset.

Espoon Sirkuksen toiminnasta ja myös tämän blogin ylläpidosta vastaa allekirjoittanut, tirehtööri Petteri Jakobsson. Tässä blogissa kerromme Espoon Sirkuksen toiminnasta ja esityksistä, niiden synnystä ja ihmisistä esitysten takana sekä yleisesti tarinoita ja kiinnostavia asioita sirkuksesta.